KAIKKI SUOMEN ASUKKAAT, ITSENÄISTYKÄÄ!
Kun puhumme poliittisen muutoksen ajamisesta, on välttämätöntä ensin tarkastella itseämme ja maailmaa avarasti ja kaukaa. Kaikki mitä yhteiskuntaamme sisältyy, tapahtuu syystä. Ei ole tekijöitä, jotka toimivat yhteiskunnan ulkopuolella siitä riippumattomina tai olisivat olematta muun laajemman maailman kanssa vuorovaikutuksessa. Tämä on tärkeä huomio, kun puhumme talouspoliittisista linjauksista ja siitä, miten tahdomme kotimaatamme muuttaa.
Kokonaiskuvan rehellinen tarkastelu vaatii täten laajan katsauksen jokapäiväisiin toimintamalleihimme. Konflikteihin, epätasa-arvoon ja ilmastokriisiin johtanut yhteiskunnallinen liikehdintä perustuu yksinkertaisiin valintoihin, jokapäiväisiin arvovalintoihimme. Meidän on löydettävä ja alleviivattava se, mikä jokaisessa valinnassa ohjaa kättämme. Siksi meidän tulee puhua siitä, mikä määrittää valintojemme arvon, eli rahasta.
Valuutta on arvoista kaiken yläpuolella, ja on päätoiminen motivaattori kaikelle toiminnallemme poliittisesta päätöksenteosta kabineteissa ihmisten omiin koteihin. Pääoma on hyväksytty ihmiskunnan tämänhetkiseksi prioriteetiksi numero yksi. Sen tunnistetusta yksinvaltiudesta on kummunnut yhteiskuntajärjestys, jossa rahan kahmiminen on välttämätöntä vallan tai useiden etuoikeuksien omistamiseksi. Tätä kutsutaan kapitalismiksi eli markkinataloudeksi, ja sen oireet näkyvät kaikkialla yhteiskunnassamme, niin yksilötasolla kuin kokonaisten valtioiden välillä.
Markkinataloudessa yksityisten firmojen johtajat ovat ihmiskunnan huippueliittiä. He pyrkivät omimaan itselleen kaikki tuotantovälineet, joita kansalaiset tarvitsevat saadakseen perustarpeensa, kuten asumisen ja ravinnon, täyttymään. Vaikka samat kansalaiset itse tuottavat nämäkin hyödykkeet, kapitalistit silti kykenevät tuotannon omistajina kiristämään meiltä aina vain enemmän resursseja. Olemme jumissa kierteessä, jossa meidän kaikkien on ajettava rikkaiden intressejä, jotta tuotanto ei katkeaisi ja saisimme hengissä pysymisen edellytykset turvattua. Me olemme asemassa, missä yhteiset, rajalliset resurssimme ajan myötä katoavat hitaasti yhteiskuntamme eliitille.
Kokemamme yhteiskunnallinen pelko ja kärsimys on suora seuraus vapaasta markkinataloudesta ja sitä ylläpitävästä ideologiasta. Se on syy, miksi tuotteet maksavat yhä enemmän vaikka tuotanto on halvempaa, miksi asunnot ovat yhä pienempiä vaikka asuminen kallistuu, ja miksi ilmastotoimia ei edistetä, vaikka maa jalkojemme alla palaa hitaasti pois. Markkinatalous mahdollistaa sen, että rahalla voi sivuuttaa yhteiskunnallisia ongelmia, sillä ihmisillä vailla pääoman tarjoamaa valta-asemaa ei ole samanlaisia edellytyksiä vaikuttaa päätöksentekoon, kun päätöksenteon taustalla on rahallinen motiivi.
Talousjärjestelmämme rakentuu sille, että eliitti saa haluamansa samalla, kun muut ihmiset kärsivät resurssien katoamisesta yksityiselle sektorille johtajiston säästöihin. Luonnollisesti palveluiden tuottaminen koituisi kapitalistisille päättäjille haasteeksi, kun ne vaativat taloudellisia toimia, jotka ovat rikkailta pois. Täten palveluita puretaan vuosi vuodelta ”säästösyistä,” vaikka me tarvitsemme kyseiset menoerät katetuksi niin nyt kuin tulevaisuudessa yhteisöjemme tukemiseen. Rikkaimmilla on myös varaa ohjata julkista keskustelua ostamalla mediatilaa, jolloin omien kulujen tarpeellisuuden kyseenalaistaminen syöpyy osaksi ihmisten arkikeskustelua ja ihmiset sisäistävät eliitin ideologiaa.
Todellisuudessa käsityksemme ihanteellisesta demokratiasta on hyvin, hyvin kaukana toteutumisesta. Ihmisistä rikkaimmilla on nyt, kuten aina ennenkin, ensisijainen päätösvalta kansallisessa ja kansainvälisessä muutoksessa. Siksi meidän tulee järjestäytyä yhdessä markkinataloutta vastaan, ja edistää yhteiskunnallista kehitystä, jossa talous perustuu tarvepohjaiseen tuotantoon ja aitoon, huollettuun demokratiaan. Julkisen sektorin tulee ajan myötä olla tuottaja kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja kilpailla yksityisesti omistettuja yrityksiä vastaan niin, että suomalaiset kykenisivät käytännössä olemaan täysin omavaraisia. Rakentaisimme tuotantoa, josta saamme päättää ensimmäistä kertaa aidolla demokratialla täysin itse, ja vapautuisimme riippumattomiksi rikkaasta eliitistä.
Jos jatkamme yksityistämisen polulla, kohta meillä ei enää ole hyvinvointivaltiota. Sen säilyttämiseksi emme saa ummistaa silmiämme siltä, mitä politiikassa tapahtuu. Tahdon nähdä myös tulevaisuudessa Suomen, jossa ulos astuessa ilma on raikasta. Ulkona on asuntojen ympärillä puita ja pensaita rakennusten lomassa, ilman autoilun meteliä lähistöllä. Pienen kävelymatkan päästä voi empimättä astua ratikkaan tai junaan, joka vie helposti koululle, kirjastolle, lähikauppaan, terveysasemalle, yhteisötalolle ja teatteriin. Täällä on turvallista. Töihin päästyäni kykenen käyttämään aikani asioiden parissa, jotka koen tärkeiksi ja merkityksellisiksi ja työaikani on täyttynyt oikeista aikaansaannoksista, ei vain tekemisestä työajan kuluksi. Kykenen vaikuttamaan työpaikassani demokraattisesti kehittämiseen, tuottavuuteen ja viihtyvyyteen kokemuksieni pohjalta. Kukaan ei kykene käymään käsiksi taloudelliseen turvaani. Tiedän, että vaikeina aikoina en ole yksin ja löydän apua, kun sitä tarvitsen. Kotona minulla olisi vielä aikaa viettää lähimmäisteni kanssa, ja rentoutumisen parissa. Päivän päätteeksi tahdon tehdä tämän kaiken jälleen huomenna kevyen huolettomana.
Paremman huomisen luomisessa on kyse tahdosta. Minä tahdon auttaa meitä muuttamaan sen todeksi.